Kategoria(t): Käsialatutkimus - Grafologia

Käsiala paljastaa ihmisen luonteen

Kirjoituskäsiala tulee suoraan aivoista, sen vuoksi se on yksilöllinen ja heijastaa ihmisen luonteenpiirteitä, tunteita, mielialaa, älyä ja jopa terveydentilaa.

Maailmassa ei ole kahta samanlaista sormenjälkeä, ei myöskään kahta samanlaista kirjoituskäsialaa. Käsialatutkimusta on tehty jo antiikin aikaan, esim. Julius Caesar ja Aristoteles olivat siitä kiinnostuneita. Käsialatutkimus eli grafologia on tieteellisestikin hyväksytty menetelmä, jota on käytetty esim. rikostutkinnassa apuna jo pitkään.

Saman ihmisen käsiala voi muuttua elämän aikana, ainakin minulla se on muuttunut moneen kertaan. Käsialan muuttuminen voi heijastaa elämän olosuhteiden muutosta, henkistä kasvua, terveydentilan muutosta, ja paljon muuta. Ei ole olemassa ’vääränlaista’ tai ’oikeanlaista’ käsialaa, joten omaa käsialaa ei pidä kritisoida.

Käsialatutkimuksessa tutkitaan monia käsialan piirteitä;

  • käsialan viistous : onko käsiala pystyä, vai oikealle tai vasemmalle kallistuvaa
  • kirjainten koko : onko kirjoitus pientä, suurta tai keskikokoista
  • kirjainten pituuserot : pienten kirjainten suhde pitkiin ala- ja yläpituuksiin kirjaimissa g,t,j,b,p … myös isojen alkukirjainten ja pienien kirjainten kokoerot
  • käsialan laajuus : onko käsiala ahdasta vai väljää
  • käsialan säännöllisyys : onko käsiala tasaisen säännöllistä, vai epäsäännöllistä, esim. käsialan koossa tai kaltevuudessa
  • tyhjät tilat : tyhjäksi jätetyt tilat kirjoituksessa kertovat paljon
  • kirjoituksen yksinkertaisuus ja rikkaus : ovatko kirjaimet yksinkertaisia, vai koristeltuja
  • kirjainten täyteläisyys : ovatko pienet kirjaimet o, a, ö, ä pyöreitä vai kapeita, suljettuja vai avonaisia
  • käsialan yhtenäisyys : ovatko kirjaimet kiinni toisissaan, vai irti toisistaan
  • kirjainten liittymät toisiinsa : kirjainten väleissä olevat kaaret ja kulmat
  • kirjoituksen paino : painetaanko kynää paperille kevyesti vai raskaasti
  • kirjoituksen terävyys : onko käsiala teräväviivaista vai ’taikinamaista’
  • kirjoituksen nopeus : monista piirteistä voi tehdä yhteenvedon, onko kirjoitus nopeaa vai hidasta
  • kirjainten alku- ja loppuvedot : viivat, kaaret, kulmat jne.
  • kirjoituksen ryhmitys : kuinka kirjoitus on ryhmitelty paperille
  • kirjoituksen muodon epä- ja tasasuhtaisuus : onko kirjoitus kaavamaista, vai onko siinä liioiteltuja muotoja
  • kirjoituksen jäykkyysaste : onko kirjoitus jäykkää vai ’löysää’

Alla on käsialanäyte keskiajalta. Silloin kirjaimet ovat olleet vähän erilaisia kuin nykyisin. Tämä on Ruotsin kuningas Juhana III:n nimikirjoitus. Minua kiinnostavat nuo pyörteet käsialassa, ne muistuttavat kuin tornadoa. Keskiajalla elämä oli rankkaa myös kuninkaille. Juhana joutui vankeuteen kun hänen veljensä kaappasi vallan häneltä ja hänen lapsensa riistettiin häneltä vankeusajaksi. Mietin, että voisikohan pyörteet käsialassa kuvastaa juuri tätä raastavaa valtataistelua.

Aggressiivisen ihmisen käsiala on usein terävää ja kulmikasta. Raskaan työn tekijä painaa usein kynällä kovasti paperia vasten. Isot alkukirjaimet suhteessa pieniin kirjaimiin voivat kertoa kunnianhimoisista tavoitteista, jotka eivät ole vielä käytännössä täyttyneet. Koristeelliset kirjaimet voivat kertoa mieltymyksestä koristeellisiin esineisiin. Epätavallisen pieni käsiala voi kertoa pelosta tai ylikriittisyydestä. Epätavallisen suuri käsiala voi kertoa lapsenomaisuudesta tai innokkuudesta. Taaksepäin kallistunut käsiala voi kertoa sosiaalisista estoista. Mitään käsialaa ei voi kuitenkaan tulkita yksistään näiden piirteiden perusteella, vaan kaikki käsialan piirteet täytyy erikseen analysoida, jotta voidaan tehdä pätevä yhteenveto.

Vieläkin me allekirjoitamme käsin monia papereita ja esimerkiksi vastaanotettuamme postilähetyksiä (paitsi nyt poikkeusoloissa). Se kertoo siitä, kuinka yksilöllinen käsialamme on, kun se on niin tärkeä todiste. Minulla on aika pitkä sukunimi, joskus postin jonossa se harmittaa, kun nimen kirjoittaminen vie aikaa. Yritin kerran muokata allekirjoitustani helpommaksi, mutta en vaan sopeutunut siihen ja se olisi pitänyt muuttaa myös henkilötodistukseen ja muihin dokumentteihin, joka taas olisi voinut aiheuttaa ehkä turhaa hämminkiä.

Nykyisin aika harva kirjoittaa enää käsin kirjeitä, joten käsialaa ei voi enää niin helposti tutkia kuin ennen. Nykyisin ihmiset tutustuvat vieraisiin ihmisiin netissä näkemättä kenenkään kirjoituskäsialaa, joka voisi paljastaa jotain kirjoittajan luonteesta. Mitä onkaan mahdettu päätellä historialliseen aikaan rakkauskirjeen kirjoittajasta käsialan perusteella ? Onko käsiala voinut vaikuttaa kaupan ja sopimusten tekoon ? Tätä voi nyt vain arvailla, mutta käsialatutkimus on mielenkiintoista ja helpointa on aloittaa oman käsialan tutkimisesta.

Myös jokaisella taiteilijalla on oma käsiala piirroksissa ja maalauksissa, sen vuoksi ei pitäisi kopioida toisten maalaustyyliä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Lähde : Grafologian kurssin muistiinpanot

Kategoria(t): Vesivärimaalaukset

Päärynäpuun oksa – vesivärimaalaus

Maalasin tämän vesiväriharjoituksen vuonna 2016. Mallina käytin jonkin puutarhalehden valokuvaa. Yksinkertaistin taustaa, niinkuin yleensä teen. En oikeastaan koskaan ole maalannut täysin samanlaista kuvaa, kuin mallikuvassa on. Täydellinen kopioiminen olisi puuduttavaa, on hauskempaa lisätä omaa mielikuvitusta maalaukseen. Esim. henkilökuvissakin muutan usein vaatteen tai jopa hiusten väriä siitä, mitä ne oikeasti ovat, en pelkästään huvikseni, vaan koska mielestäni jokin toinen väri sopii maalauksen väreihin paremmin. Näin ei voisi tietenkään tehdä ’virallisessa’ muotokuvassa, jos joku sellaisen tilaisi. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kuvan mallin täytyisi värjätä hiuksensa tai pukeutua eri väreihin, kyse on vain maalauksen väreistä.

Vesivärimaalaus ’Päärynäpuun oksa’
Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Sateisen päivän kuvia Tampereelta

Kesäsade on minusta tunnelmallinen. Luonto tuoksuu silloin raikkaalle ja kasvit näyttävät virkistyvän sateesta. Sade kuuluu kesään yhtälailla kuin auringonpaistekin. Tiedän ihmisiä, jotka nauttivat myös ukonilmasta ja kerääntyvät sitä ihailemaan parvekkeille ja terasseille. Heille se on yhtäkuin luonnon oma ilotulitus. Otin kesäkuussa 2017 näitä kännykkäkuvia sateen jälkeen. Järvikuva on vuodelta 2018. Kaikki tämä ihana vihreys on vielä edessäpäin tänä kesänä. Sitä odotellessa.

Vuoreksen keskuspuisto 2017, Tampere
Raidallinen kivi
Vuoreksen keskuspuisto 2017 Tampere
Särkijärvi vuonna 2018, Tampere
Kategoria(t): Vesivärimaalaukset

Kukkia maljakossa – vesivärimaalaus

Vesivärimaalaus 2016

Yksi ensimmäisistä harjoituksistani aiheesta ’kukkia maljakossa’ vuodelta 2016. Mallina käytin ulkomaisen aikakausilehden valokuvaa maljakosta. Maalaus on A4 kokoinen. Kehykset eivät ole oikeat, lisäsin ne Picasan kuvankäsittelyohjelmalla maalauksen ympärille. Kukkien maalaaminen on inspiroivaa, mutta haastavaa, koska ne ovat jo itsessään niin viehkeitä, että niiden herkkyyden saaminen maalaukseen on vaikeaa. Tässä harjoituksessa taitaa maljakko vetää enemmän katsetta puoleensa, ainakin minun mielestä.

Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Ruusuja ja kartanon kummituksia

Minulla on tapana käydä ainakin kerran kesässä heinäkuussa Tampereen Hatanpään arboretumissa, jota nimitän mieluummin ’ruusutarhaksi’. Ruusutarha sijaitsee Pyhäjärven rannalla, siellä risteilee kävelypolkuja ja viheriöi nurmikenttiä, joissa ihmiset viettävät rennosti kauniita kesäpäiviä. Alueella on myös Hatanpään kartano, jossa ennen oli nukkemuseo, nyt ainakin kahvila. Toinen pienempi kahvila alueelta löytyy myös, jossa on katettu terassi.

Yleensä vanhoihin kartanoihin liitetään kummitustarinoita, eikä Hatanpään kartano ole siinä asiassa poikkeus. On kerrottu, että kartanon yläkerroksista kuuluu aavemaisia askelia ja pianonsoittoa. Puistossa on nähty aavemainen ratsumies ja vaalea-asuinen nainen, joka itkee Turkin sodassa kuollutta sulhastaan. Alueella on nähty vaeltelevan tummanharmaaseen pukuun pukeutunut apea mies, jonka arvellaan olevan toinen kartanossa 1900-luvun alussa asuneista veljeksistä. Tarinaan liittyy pankinjohtaja Nils, joka kavalsi vuosikymmenten ajan pankkinsa rahoja, kunnes jäi kiinni ja joutui kuritushuoneelle. Kartanonherra Fedi Idman oli taannut veljensä lainoja ja menetti omaisuutensa.

En ole itse nähnyt kummituksia alueella, mutta nuo mysteeriset tarinat sopivat vanhojen jykevärunkoisten puiden katveeseen, jotka langettavat pitkiä varjoja nurmelle kartanon ympärillä. Ruusut ojentelevat onneksi terälehtiään sivummalla, aurinkoisen nurmialueen ympärillä, eivätkä häiriinny vanhoista varjoisista tarinoista.

Ainakin yksi jäätelö täytyy kerran kesässä syödä ruusutarhan penkillä ja katsella järven laineiden kimallusta ja järvellä lipuvia kanootteja. Tänä vuonna se saattaa jäädä väliin, mutta ainakin menneiden kesien ruusujen kuvia voi katsella. Jotkut ruusut ovat olleet kuvanottohetkellä kukintansa loppuvaiheessa, mutta mielestäni ne ovat kauniita silti, terälehdet apposen auki ne muistuttavat tanssijan heilahtavaa hameenhelmaa. Ei ihme, että ruusuja sanotaan kukkien kuningattariksi, ovathan niiden värit ja tuoksut hienostuneita ja terälehtien silkkinen tai samettinen pehmeys on vailla vertaa. Suuret puutarharuusut ovat näyttävämpiä kuin leikkoruusut maljakossa. Joidenkin ruusujen varsien korkeus voi olla reilusti yli metrin.

Ruusuja ei saa poimia arboretumista, sillä ne kuuluvat kaikkien ihailtaviksi. Yleensä kyllä lukuisat ampiaiset pitävät huolen niiden vartioinnista. Kuvissa on myös kartano, valkoinen pikkukahvila ja punainen puurakennus arboretumin alueella.

Hatanpään ruusutarhan ruusuja 2015 – 2019 © Taina

Kategoria(t): Vesivärimaalaukset

Lilja ja ruusu, täyteläiset vesivärimaalaukset

Nämä pienet vesiväriharjoitukset ovat vuodelta 2016. Olen kokeillut vesivärejä sekä paksuina, että ohuina kerroksina maalauksissa. Näissä kukkamaalauksissa olen maalannut paksun kerroksen väriä (paljon väriä + vähän vettä siveltimessä), kuten kuvasta näkyy. Perinteinen ohje vesivärimaalaukselle on, että maalauksessa tulisi olla ’ilmaa’, eli väriä tulisi maalata kevyesti ohuina kerroksina niin, että paperi näkyy alta. Tykkään rikkoa rajoja ja kokeilla muutakin kuin valmiita sääntöjä. Myönnän kyllä, että yleensä ilmavat ja kuulaat vesivärimaalaukset maisema- ja kukka-aiheissa ovat kauniisti hennon herkkiä. Nämä minun kokeilut ovat tällä kertaa siis vastakohtaisesti ’täyteläisiä’ maalauksia, jos sitä ilmaisua voi käyttää. Ruusun mallina käytin itseottamaani valokuvaa, liljan malli taisi olla jonkin puutarhalehden valokuva kukasta.

Sukulaiset ja ystävät saattavat joskus kehoittaa maalaamaan kuten joku tietty tunnettu taiteilija tekee. Pappani myös koki tätä samaa, sillä hänelle lähetettiin postikortteja maalauksista joissa luki : ’katso mallia!’, koska hän harrasti maalausta. Jokaisella maalaajalla on kuitenkin oma käsialansa, eikä käsialaa kannata sen vuoksi toiselta kopioida. Mielestäni on aina parempi katsoa maalauksen mallia valokuvasta kuin toisesta maalauksesta. Se on kehittävämpää omalle käsialalle, että tutkii suoraan luontoa tai valokuvaa luonnosta. Valokuvassa näkyvät muodot, valot ja varjot todellisina. Se ei tarkoita sitä, että täytyisi maalata silti valokuvamaisesti. On vain suotavaa, että oma näkemys ja käsiala tulevat esiin. Esimerkiksi alla olevissa maalauksissa en ole maalannut taustoja siten, kuin ne valokuvassa olivat, enkä kukkiakaan täysin samoin. Sain jokatapauksessa valokuvasta mallin, mihin varjot sijoittuivat terälehdissä ja minkä muotoisesti terälehdet taipuivat. Jos haluaa tehdä maalauksen realistisilla väreillä, siihenkin valokuva tai luonnossa maalaaminen antavat parhaan mallin. Näissä maalauksissa olen liioitellut värejä, vaikka vesivärimaalauksen värit eivät ole ihan noin kirkkaat luonnossa kuin tänne blogiin asetettuna.

Copyright © Taina
Kategoria(t): Vesivärimaalaukset

Kaksi varjoa

Maalasin vesiväreillä tämän harjoitusmaalauksen vuonna 2016. Lasista ja ruususta heijastui kaksi varjoa, koska valo lankesi kahdesta eri suunnasta kohteeseen. Siitä tuli mieleeni symbolinen vertaus; meistä ihmisistäkin heijastuu vähintään kaksi erilaista ’varjoa’, eli vaikutelmaa ulospäin. Ensimmäinen varjo on se, kuinka itse näemme itsemme ja toinen varjo on se, kuinka muut näkevät meidät. Ihmisen ’varjoja’ on oikeastaan niin paljon, kuin on ulkopuolisia katsojia, sillä jokainen näkee toisen ihmisen eri tavoin.

Mitä ruusuun tulee, niin se oli jo kuihtumassa oleva ruusu, jonka elämää halusin jatkaa vielä vesilasissa, vaikka muut ruusut kimpussa jo lakastuivat. Minulla on aina pieniä vaikeuksia luopua ruusuista, kun ne kuihtuvat. Olen kuivannut joitakin ruusuja talteen.

’Kaksi varjoa’ vesivärimaalaus © Taina

Paperi ei ollut noin keltainen, kuva on saanut ’lisäväriä’ kun otin valokuvan maalauksesta keltaisessa lampun valossa. Maalasin ensimmäistä kertaa aiheesta ’vettä lasissa’ ja lasin muoto oli haasteellinen maalattava. On siinä pieni perspektiivivirhe, mutta se ei ole olennaisin asia tässä maalauksessa.