Aamulenkillä kävin taas Särkijärven sillalla. Tyyntä ja kuulasta. Pyöräilijöitä polki molempiin suuntiin enemmän kuin koskaan ennen, ihmiset olivat matkalla töihin ja kouluun. Bussit eivät ole niin tupaten täynnä kuin yleensä.
Pääskysiä ei näkynyt sillan luona enää, lintujen laulukin on vähentynyt kun syksyä kohti mennään. Minulle elokuu on kuitenkin vielä loppukesää, niin kauan kuin puiden lehdet ovat vihreitä. Onhan se lyhyt tämä suloinen Suomen kesä, mutta syksykin on ihanaa aikaa luonnossa.
Sillan läpinäkyvään kaiteeseen on skannattu vanhoja valokuvia noin 1950-1960-luvuilta. Ehkä valokuvien ihmiset ovat asuneet tai mökkeilleet Särkijärven rannoilla silloin, en tiedä. Kaide on pyörä/kävelytien ja ajotien välissä.
Kaiteessa on muitakin kuvia, mutta en kävellyt sillan loppupäähän asti.
