Kategoria(t): Askartelu

Askartelua wc-paperihylsystä ja servetistä

Askartelen oikeastaan aika harvoin, mutta kun lapsenlapsi oli kylässä, yritin keksiä yhteistä tekemistä niistä tarvikkeista, mitä sattui olemaan kotona.

Kaapeista löytyi wc- ja talouspaperihylsyjä, joita olin kerännyt talteen askartelua varten, sekä servettejä, lahjapaperia, maalarinteippiä, lankoja, talouspaperia, lahjanauhaa, liimaa, piirrustuspaperia ja tusseja. Lapsenlapsen oma askartelu jäi kesken, kun hänen pitikin lähteä kotiin, mutta tein itse tämän hahmon valmiiksi vähän kokeilumielessä, että mitä siitä syntyi.

Tätä ideaa voisi hioa paremmaksi, esim. käyttämällä styrox palloa päänä ja piipunrassia käsivarsina. Pään voisi tehdä vaihtoehtoisesti myös kankaasta, jonka sisällä on pumpulia. Servetin sijasta vaatteissa voisi käyttää esim. askartelupaperia tai kangaspaloja. Aikuinen voi levittää liiman, jos lapsi saa painaa palaset kiinni hylsyyn. Aikuinen voi leikata kappaleet ja tehdä pään. Yhteistyöllä se onnistuu leikki-ikäisenkin, noin yli 5-vuotiaan, kanssa. Tärkeintä on, että lapsi saa itse valita materiaalit ja värit, sekä piirtää kasvot ja kädet. Lasten värisilmä on hyvä yhdistelemään sopivia värejä yhteen.

jatkuu kuvan jälkeen ..

keskeneräinen daami
  • Liimasin piirrustuspaperin wc-paperihylsyn päälle, liimaa tarvitsi levittää vain takasaumaan. Piirsin tussilla siihen kädet ja myöhemmin myös käsien väliin sydämen ja pilkkuja puseroon. Piirros olisi helpompi tehdä ennen paperin liimausta. Värillisestä tai kuviollisesta askartelupaperista tulisi myös hieno pusero.
  • Leikkasin lahjapaperista kauluksen ja myötäilin paperin kuviota leikatessa niin, että alareunasta tuli piparkakkumainen. Liimasin kauluksen hylsyn yläreunaan.
  • Pää on tässä vain talouspaperia, jonka sisään rutistin talouspaperia palloksi. Kiinnitin sen palloksi maalarinteipillä kaulasta ja teippasin hylsyn sisäpuolelta sitä vähän kiinni hylsyyn. Piirsin tussilla silmät ja suun. Tussi vähän leviää talouspaperissa, se on hyvä huomata, eikä kynällä kannata painaa kovasti, koska paperi menee helposti rikki.

jatkuu kuvan jälkeen ..

valmis askartelu
  • Leikkasin kahviservetistä puolikkaan ja laskostin sen nurjalta. Laskokset kiinnitin maalarinteipillä nurjalta yhteen. Kuvasta näkyy, että etulaskos tuli vähän sivuun, mutta ensi kerralla paremmin. Liimasin hameen hylsyyn.
  • Tein vyön lahjanauhasta, jonka kiinnitin vyötärölle.
  • Leikkasin villalangasta yhtäpitkiä pätkiä, jotka solmin ensin toisesta päästä yhteen ja sitten letitin sen ja sidoin kiinni loppupäästä. Liimasin letin päähän.
  • Leikkasin servetistä kolmion ja tein siitä huivin, jonka liimasin päähän ja etuosaan kiinni.

Tästä tuli vähän maatuskamainen daami, kun on tuo huivi päässä. Tällä tavoin voisi tehdä koko perheen; talouspaperihylsyistä vanhemmat ja wc-paperihylsyistä lapset. Poikahahmoille voisi tehdä housut piirtämällä, tai voisi kokeilla toimisiko, jos leikkaisi hylsyyn kolmionmalliset halkiot eteen ja taakse, jotka siis erottaisivat jalat toisistaan. Kengänkärjet voisi liimata paperista tai huopakankaasta hylsyn etupuolelle. Hiukset voivat olla minkälaiset tahansa, kun käyttää mielikuvitusta. Periaatteessa hiusten latvat voisi myös liimata päähineeseen ennen päähineen kiinnittämistä päähän.

Kun lapset pääsevät piirtämään kasvot ja suunnittelemaan värit, niin tulokset ovat vieläkin hauskemmat kuin tämä tässä. Usein lapset tykkäävät tehdä itsensä, tai oman perheen näköiset hahmot. Näin voisi tehdä myös enkeleitä, tonttuja, peikkoja ja muita satuhahmoja. Tässä askartelussa tulee hyötykäyttöön hylsyt ja tarpeettomat servetit ja on jotain tekemistä.

Kategoria(t): Itsetehdyt kirjat

Muistikirja vanhoista postikorteista

Tein vanhoista postikorteista tämän muistikirjan vuonna 2014 Ifolorin ohjelmalla. Jokaiselle kuukaudelle on yksi kuva postikortista ja viereisellä sivulla on viivoitus päiväkirjamaisia muistiinpanoja varten. Pappani keräsi näitä kortteja aikoinaan, vanhimmat postikortit ovat 1900-luvun alusta. Halusin näin säästää korttien kuvia talteen. Kirjoitin myös sukulaisten syntymäpäivät muistiin jo kirjantekovaiheessa. Muistikirja on A5 kokoinen. Hyödynsin Ifolorin taustakuvia sivuilla.

Muistikirjan kansi
Tammikuu
Helmikuu
Maaliskuu
Huhtikuu
Toukokuu
Kesäkuu
Heinäkuu
Elokuu
Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu
Joulukuu
Kategoria(t): Nukelle

Nuken kukkamekko Ikean kankaasta

Kukkakangas on tukevahkoa Ikean puuvillaa, jonka vuoksi helma pönköttää, mikä on tarkoituskin. Ompelin helmaan ja hihansuihin pitsin kaksinkerroin käännettynä ja lopusta pitsistä tein rusetin vyötärölle. Kiinnitys on takaa neppareilla. Sukkahousut ostin Prismasta.

Kategoria(t): Tampere City

Vuoreksessa roskapussit liukuvat maan alla

Tampereen Vuores on ideologialtaan ekologinen uusi asuinalue. Vuoreksessa on käytössä jätteiden putkikeräys, joka tarkoittaa sitä, että kotitalouksien roskapussit kulkeutuvat ilmanpaineen avulla maan alaisia putkia pitkin Vuoreksen koontiasemalle. Roska-autot eivät kulje talojen pihoilla ja saastuta ilmaa. Asukkaiden ei tarvitse koskea likaisten roska-astioiden kansiin, koska syöttöputkien liukuvat kannet avautuvat polettia vilauttamalla. Putkikeräys myös pakottaa asukkaat lajittelemaan jätteet.

Talojen pihoilla on syöttöpisteet sekajätteelle, paperille, kartongille ja biojätteelle. Tässä alla on kuva putkikeräyksen syöttöpäätteistä, tai mitä nimeä jätehuollon ammattilaiset niistä sitten käyttävätkään. Jokaisella Vuoreksen asukkaalla on oma poletti, jota vilautetaan nappulan päällä ja metallikansi liukuu auki. Pussi pudotetaan kuiluun ja kansi sulkeutuu hetken päästä itsestään, tai sen voi sulkea painamalla nappia. Kuilu ei ole avoin alas asti silloin kun kansi on auki, vaan siinä on este. Pussi tömähtää kuiluun kun kansi menee kiinni ja sieltä se jatkaa maanalaista matkaansa koontiasemalle asti. (lue siitä kuvan jälkeen)

Vuoreksen putkikeräyksen syöttöpisteet; biojäte, sekajäte, paperi ja kartonki

Koontiasemalla roskia vielä pakataan ja siirretään ne sieltä eteenpäin. Tässä alla on kuva Vuoreksen koontiasemasta, jonne kaikki roskapussit siis menevät kuilua pitkin maan alla. Aseman seinässä on puuverhoilu, joka oli alunperin vaaleaa puuta, nyt puuverhoilu on noin 8 vuoden aikana tummunut sään myötä, kuten on ilmeisesti tarkoituskin. Koontiasemalta roskat kuljetetaan eteenpäin. Tänne kerääntyy roskia tuhansista Vuoreksen talouksista. (juttu jatkuu vielä kuvan jälkeen)

Vuoreksen koontiasema

Putkikeräyksen lisäksi Vuoreksessa on ekopisteitä, joissa on isot laatikot erilaisille pakkauksille, mitä elintarvikeostosten mukana kaupasta tulee. Yksi sellainen on Vuoreksen koulua vastapäätä Mäyränmäenkadulla. Näihin laatikoihin voi laittaa :

  • muovipakkaukset (pesuainepullot, muovipussit, ym.)
  • kartonkipakkaukset (pahvilaatikot, pahvipakkaukset, talouspaperihylsyt, ym.)
  • paperit (lehdet, kirjekuoret ja mainokset jotka tulevat postiluukusta)
  • metallipakkaukset (säilyketölkit, lasipurkkien metallikannet, ym.)
  • lasipakkaukset (kurkkupurkit, punajuuripurkit, lasiset mehupullot, ym.)

Aluksi liikkui huhuja siitä, että putkikeräys ei toimi. Se EI pidä paikkaansa. Ongelmia syntyy vain silloin, kun asukkaat eivät osaa sitä oikein käyttää. Ensikertalaiset tukkivat joskus liian täysiä roskapusseja kuiluun, tai ihan vääränlaista roskaa, kuten laudanpätkiä ja isoja muovisankoja, jotka eivät putkeen kuulu. Tottahan toki sitten putki on ollut tilapäisesti tukossa hetken aikaa.

Oikein käytettynä putkikeräys toimii hyvin. Kaikki Vuoreksen asukkaaat ovat saaneet ohjeet jätteiden lajitteluun ja putkien käyttöön, mutta jotkut asukkaat eivät lue ohjeita. Suurin osa Vuoreksen asukkaista on kuitenkin oppinut lajittelemaan ja käyttämään putkikeräystä oikein. Se ei ole mitään rakettitiedettä, lajittelu vaatii vain uuden asenteen siihen verraten, kun ennen heitettiin kaikki roskat samaan laatikkoon.

Kotona lajittelu ei vaadi suuria keräysastioita.

  • Riittää kun on oma pussi sekäjätteelle
  • ja toinen pussi biojätteelle,
  • kolmanteen pussiin voi kerätä kaiken muun (lasi, metalli, kartonkipakkaukset), jotka sitten lajittelee eri laatikoihin ekopisteellä.
  • Biojätteet pakataan vihreisiin biopusseihin tai paperipusseihin, niitä ei saa pakata tavalliseen muovipussiin, joka ei maadu niin hyvin.
  • Paristoille voi olla pieni rasia kaapissa. Paristoja ei kannata säilyttää yhdessä muun tavaran kanssa, koska ne voivat alkaa vuotamaan syövyttävää akkunestettä. Akkuneste muuttuu valkoiseksi tahnaksi kuivuttuaan, mutta märkänä se on näkymätöntä. Kuivanakaan akkunesteeseen ei pidä paljain käsin koskea. Paristot pitäisi ehdottomasti olla poissa lasten ulottuvilta. Niiden navat pitäisi peittää heti teipillä, esim. ilmastointiteipillä, jotta ne eivät hankautuisi toisiaan vastaan ja aiheuttaisi tulipalovaaraa. Vaikka paristot ovat tyhjät, niissä on vielä jonkin verran virtaa. Paristot viedään niihin kauppoihin tai kioskeihin, missä on niille varatut punaiset laatikot.

Vuoreksessa on myös uusi hieno jäteasema, jonne voi viedä sellaista tavaraa, mitä ei putkiin tai ekopisteille voi laittaa. Sekin sijaitsee Mäyränmäenkadulla. Lisään tähän myöhemmin kuvan siitä, joku nimitti sitä ”zeniläisen temppelin” näköiseksi…

Kategoria(t): Vesivärimaalaukset

Mummun kulta kiikkuu

vesivärimaalaus 24.7.2020 © Taina

❤ Ei ole mitään ihanampaa maan päällä kuin lastenlapset ❤

Lastenlasten idearikkaus, innostuminen, ilo, aito hellyys ja kiintymys ovat isovanhemmille parasta, mitä ikääntyminen tuo tullessaan.

Kategoria(t): Vesivärimaalaukset

Kaksi maisemaharjoitusta

Venemaalaus on Tampereen Tahmelan rannasta. Kalliomaalauksen mallikuva on muistaakseni Pyynikiltä.

Ehkä aika harva rajaa maisemamaalauksen noin, että horisontti on noin ylhäällä, mutta maalasin nämä tosiaan valokuvien perusteella. Siinä oli tilaisuus harjoitella veden pinnan maalaamista, mikä ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Aallokko heijastaa valoa ja varjoja, mutta täysin tyyni vedenpinta olisi kuin peili. Nämä harjoitukset ovat A3 kokoisia.

Taivaan laveeraukseen olisi hyvä olla leveä lattapensseli, varsinkin jos maalaa isompia töitä. Kyllä tuo 300 g:n paperikin kupristuu laveerauksessa, vaikka on sivuilta kiinni lehtiössä. Se kuitenkin suoristuu kuivuessaan. Kupristuminen voi aiheuttaa sen, että väri valuu märkänä ’kuoppiin’, joten sitä joutuu tasoittelemaan siveltimellä. Jos haluaa viivasuoran horisontin, voi käyttää maalarinteippiä rajana, kun maalaa taivasta.

Tahmelan rannasta, vesivärimaalaus 22.7.2020 © Taina
Pyynikiltä 20.7.2020 © Taina
Kategoria(t): Tampere City, Vanhat talot

Tampereen Koivistonkylää

Koivistonkylä on pyöräilymatkan päässä Tampereen keskustasta, siellä sijaitsee Prisma, sekä Sulkavuorella pieneläinten hautausmaa. Koivistonkylässä on myös pieni pizzeria puutalossa. Koivistonkylää on aloitettu rakentamaan jo 1920-luvulla ja vielä voi nähdä siellä ihania vanhoja puutaloja. Koivistonkylästä eli tuttavallisemmin ’Koikkarista’ on lähtöisin monia jääkiekkoilijoita. Yksi tunnetuista Koikkarin asukkaista on Nuoruustangon laulaja Kiti Neuvonen. Mielestäni Koivistonkylässä on ollut aina hyvä tunnelma, kun olen siellä käynyt. Tarkoitan sellaista tunnelmaa, jonka ’vaistoaa’ ilmapiiristä.

Koivistonkylää Sulkavuoren suunnalta katsoen kesäkuussa 2016
Kategoria(t): Vesivärimaalaukset

Kaksi pientä asetelmaa

Säästän paperia harjoituksissa, maalasin kaksi maalausta yhdelle A4 kokoiselle 300 g:n akvarellipaperille. Maalarinteipillä saa rajattua alueet kätevästi. Mallina käytin niitä hedelmiä ja esineitä, mitä sattui tällä hetkellä kotona olemaan. Näin pienissä ja tarkoissa maalauksissa tarvii olla ohuet siveltimet.

Astiat ovat haasteellisia maalattavia, koska ne ovat niin täydellisen muotoisia. Täydelliseen muotoon en näissä päässyt vielä, se vaatii paljon harjoittelua. Asetelmat voi maalata vapaammallakin kädellä, mutta kun haluaa harjoitella valoja, varjoja, pintarakenteita ja muotoja, niin mielestäni silloin on kätevintä pyrkiä realismiin. Oikeasta mallista on parempi maalata kuin valokuvasta, koska esim. värit ovat luonnonmukaiset. Asetelma on siitä hyvä harjoitus, että esineissä on erilaisia pintarakenteita, esim. vasemmanpuoleisessa maalauksessa on kangasta, posliinia, lasia, hedelmien erilaista pintaa ja pöytätaso. Ehkä sen vuoksi asetelma on yleinen aihe maalauskursseilla.

Asetelmat 15.7.2020 © Taina

Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Aamulenkin varrelta heinäkuussa

Luonnonkukat ovat tänä vuonna erilaisia, varret ovat pidempiä, mutta kukinnot heikompia kuin yleensä. Niityt ovat ylirehevöityneen näköisiä. Perhosia ei juuri näy.

Ennen aina sanottiin, että vasten aurinkoa ei saisi valokuvata. Miksi ei ? Auringon säteet ovat minusta mielenkiintoisia kuvassa. Varjot ovat kyllä mustempia kuin luonnossa ja kuviin tulee erikoinen tunnelma, mutta ainahan voi kokeilla epätavallista kuvakulmaa, kun ei katso suoraan aurinkoon.

usvaa nousi maasta noin klo 6:n aikaan lauantaiaamuna, kaupungissakin vielä hiljaista kuin maalla
antaa vaan kuvan ylivalottua, heinät olivat hopeisia muutenkin
aurinko kuin iso valonheitin
täällä on kapeita, korkeita puita
pieni hiljainen polku, aamun ilo
sepelkyyhkyjä, eli metsäkyyhkyjä oksalla

Olen kuullut noiden metsäkyyhkyjen huhuilua ennenkin täällä, mutta nyt näin ne pariskuntana oksalla istumassa. Ne huhuilevat kuin pöllöt ja ovat isompia kuin tavalliset kyyhkyt. Kun ne lentävät, siivistä lähtee kahiseva ääni. En päässyt lähemmäs ottamaan kuvaa kännykällä, kun ne lensivät pakoon.

Kategoria(t): Vanhat talot

Street View näkymä norjalaiseen kalastajakylään

https://www.google.com/maps/place/9990+Hamningberg,+Norja/@70.5408235,30.6121635,3a,75y,256.54h,91.95t/data=!3m6!1e1!3m4!1sxur9iLLZ5KTsx144CzgyXA!2e0!7i16384!8i8192!4m5!3m4!1s0x45caeb32d8f9392f:0xc92fe08e68f1e1f7!8m2!3d70.5404702!4d30.6142737

Poikani kävi Norjassa ja etsin Google Mapsillä sieltä näkymiä. Yritän aina kuvitella, että millaista olisi asua jossain noista paikoista, joita Googlella löytyy. Tämä kalastajakylä Hamningberg on täysin puutonta aluetta. Elintilaa ainakin löytyy kun talot on harvaan rakennettuja. Kaikki kylän asukkaat varmasti tuntevat toisensa. Ehkä ihmiset pysyvät siellä terveinä, kun syövät paljon kalaa ja ilma on oletettavasti puhtaampaa kuin kaupungeissa.

Minua kiehtoo nämä syrjäiset asuinpaikat enemmän kuin suurkaupunkien sykkeet. Helpompaa kaupungissa on palvelujen keskellä asua kuin kaukana kaikesta. Elämän haastavuus saa ajattelemaan, että entäs jos itse olisi syntynyt syrjäiseen, hiljaiseen paikkaan, millaista elämä sitten olisi ollut ? Hiljaisuus on ihanaa, mutta mitenkäs muut olosuhteet olisivat vaikuttaneet elämään ? Ainakin elämä olisi luonnonläheisempää kuin kaupungissa.

Alle tunnin matkan päässä Hamningbergin kalastajakylästä on Vuoreija, jossa on joitakin palveluja, tässä linkki Vuoreijan katunäkymään :

https://www.google.com/maps/@70.3708139,31.1045609,3a,75y,145.82h,104.8t/data=!3m6!1e1!3m4!1s_CzU0yNVAdOmoK0cwo_R8Q!2e0!7i16384!8i8192

Google Maps ’matkailu’ on avartavaa ja ilmaista. Suosittelen.