BLOGI

Kategoria(t): Käsintehtyä

Afrikan kukkien virkkaaminen sopii kesäpuuhaksi

Virkkauspaloja tehdään ympäri maailmaa ja niistä on useita eri variaatioita eri maissa, nämä kukkaiset palat ovat afrikkalainen malli. Meillä Suomessa tehdään yleensä ’isoäidin neliöitä’, mutta nämä ovat 6-kulmaisia paloja, joissa on kukkakuvio keskellä. Nämä ovat helpompia tehdä kuin kohokuvioiset kukat, joita tehdään joissain muissa maissa.

Näitä paloja voi virkata vaikka jäännöslangoista, jos ne ovat samanvahvuisia. Itse teen näitä Novitan Nalle langan jämistä, toki voi käyttää parempaakin lankaa. Näitä on helppo ja nopea virkata, vaikka ulkona uimarannalla tai pihakeinussa. Ohjeen oppii muistamaan ulkoa muutaman palan virkkauksen jälkeen. Palat voi prässätä suoriksi jättämällä ne kostean puuvillakankaan alle yöksi.

Koska palat ovat 6-kulmaisia, ne yhdistetään toisiinsa lomittain ja esim. peiton reunaan virkataan puolikkaita kukkia. Näistä voi koota mitä vain; koristetyynyn, torkkupeiton, vauvan peiton, kassin, lasten pehmolelun, seinävaatteen, ym.

Virkkausohje kukkapaloihin on kuvan alla.

afrikkalaisia kukkia

OHJE

kjs = ketjusilmukka, ks = kiinteä silmukka, ps = piilosilmukka, p = pylväs

Kokonaisen kukan virkkaus :

  1. kerros : Virkkaa 5 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi 1 piilosilmukalla. Virkkaa renkaaseen *2 p ja 1 kjs* toista tätä vielä 5 kertaa = yht. 12 pylvästä renkaan ympäri. Vaihda uusi väri ennen renkaan sulkemista piilosilmukalla.
  2. kerros : Virkkaa jokaiseen yhden silmukan ketjuun 2 p + 1 kjs + 2 p.
  3. kerros : Virkkaa 1. pylväs näin : yhden silmukan ketjuun 1 ps + 3 kjs. Jokaiseen yhden silmukan ketjuun virkataan 7 pylvästä. Vaihda nyt uusi väri.
  4. kerros : Virkkaa jokaiseen pylvääseen 1 kiinteä silmukka ja pylväsryhmien väliin 1 ks, joka on noukittu 2 krs:n alapuolelta, jolloin muodostuu terälehdet. Vaihda uusi väri.
  5. kerros : Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 1 pylväs, siten että keskelle terälehteä tulee yhteen kiinteään silmukkaan 1p + 1 kjs + 1 p. Katkaise lanka ja vedä silmukan läpi, päättele langanpäät isosilmäisellä neulalla työn sisään. Prässää kostean liinan alla suoraksi.

(Tee aina uuteen kerrokseen 3 kjs, joka on ensimmäinen pylväs ja sulje kerros 1 ps:lla kerroksen yläreunasta. Virkkaa langanpäät kerroksen sisään.)

Puolikkaan kukan virkkaus:

  1. kerros : Virkkaa 5 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi yhdellä piilosilmukalla.
  2. kerros : Virkkaa renkaaseen 4 kjs, 2 p, 1 kjs, 2 p, 1 kjs, 2 p, 1 kjs, 1 p.
  3. kerros : Vaihda väri ja käännä työ toisin päin. Virkkaa 4 kjs, reunimmaiseen ketjusilmukkalenkkiin 2 p, seuraaviin kahteen ketjusilmukkalenkkiin 2 p + 1 kjs + 2 p. Viimeiseen kjs-lenkkiin 2 p + 1 kjs + 1 p.
  4. kerros : Käännä ja jatka samalla värillä. Virkkaa 4 kjs ja ensimmäiseen kjs-lenkkiin 3 p, seuraaviin kahteen kjs-lenkkiin 7 p ja viimeiseen kjs-lenkkiin 4 p.
  5. kerros : Vaihda väri ja käännä työ. Virkkaa 1 ps + 1 kjs. Virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen pylvääseen 1 kiinteä silmukka. Pylväsryhmien välissä koukkaa 1 ks 2 kerrosta alempaa, jotta muodostuu terälehdet.
  6. kerros : Vaihda väri ja käännä työ. Virkkaa 1 ps + 3 kjs. Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 1 pylväs ja kukkien terälehtien korkeimmalla kohdalla yhteen pylvääseen 1 p + 1 kjs + 1 p. Katkaise lanka, vedä se silmukan läpi ja päättele langanpäät työhön isosilmäisellä neulalla.
puolikkaat kukat
Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Kirsikan valkoisia kukkia

Eilen aamulenkillä ilahduttivat nuorten puiden puhkeavat kukinnat. Tampereella koristetaan teiden varsia puilla, mikä tekee kaupungista kotoisan ja vihreän. Nämä kukat kylpevät aamun ensimmäisissä auringonsäteissä.

Kategoria(t): Akryylimaalaukset

Pieni taulu akryyliväreillä

Maalasin pitkästä aikaa akryyliväreillä. Kokeilin tähän valmiiseen taulupohjaan (18 x 24 cm) ensin realistista huonekuvaa, josta tulikin jonkinlainen kitschin ja naivismin yhdistelmä, sen jälkeen maalasin sen päälle abstraktin maalauksen, johon en myöskään ollut tyytyväinen. No joo, ajattelin että antaa nyt pensselin viedä miten tahtoo. Syntyi siitä mielikuvituskukkia. Huojuvatko ne kesäyön tuulessa, vai aaltojen mukana veden alla, kukin nähköön, kuten oma silmä sanoo.

Koska maalasin uutta maalia edellisen maalauksen päälle, tuli mieleeni kaivertaa pintaa palettiveitsellä, kun väri oli vielä märkää. Kaiverruskohdissa tulee näkyviin edellinen värikerros. En työstänyt tällä kertaa maalausta viimeisen päälle tarkkaan, enkä pyrkinyt kuvaamaan realistisesti kasveja. Maalasin maalauspohjan ulkoreunat kultamaalilla, se toimii kuten kehys. Valokuvaan on vaikea saada värejä oikein näkymään, esim. tausta on maalauksessa vähän vihertävämpi kuin kuvassa ja kukkien sävyt ovat syvemmät ja tummemmat. Taitaa olla akryylivärin ominaisuus, että se taittaa valoa voimakkaasti.

Maalaaminen itsessään on hauskaa, mutta tuo akryylivärin mietokin haju aiheuttaa minulle allergiaoireita, kuten silmien kirvelyä, päänsärkyä ja nielun turpoamista. Vielä on kokeilematta vesiliukoiset öljyvärit, aiheuttavatko nekin allergiaa. Jos jollakin lukijalla on kokemusta niistä, voi kommentoida tähän artikkeliin. Jos nekään eivät käy, jäljelle jäävät vain vesivärit ja piirtäminen. Terveys ennen kaikkea. Laitan tämän taulun ehkä kesäksi parvekkeelle.

Hyvää viikonloppua !

Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Kevään merkkejä

Ihana lintukonsertti oli taas aamulla klo 5:30 kun kävin lenkillä. Satakieli lauloi kahdessa eri paikassa ja muutkin linnut; västäräkit, rastaat, kiurut ja peipposet yhtyivät konserttiin. Muutama lokki kirkaisi mennessään. Puissa ja pensaissa oli jo vihreää, pian ne peittävät taakseen talojen julkisivut. Pari rakennusmiestä oli jo työmailla ensimmäisinä aloittamaan työpäivänsä. Kauhakuormaaja kaivoi maata vihreiden pensaiden takana. Ilma oli juuri sopiva lenkkeilyyn, ei liian raitis eikä liian lämmin. Leskenlehdet kukkivat siellä täällä.

Pian varmaan vuokotkin kukkivat, tämä sinivuokkojen kuva on vuodelta 2017.

tainan.blog
Kategoria(t): Mietelauseeni

Mietelauseeni valon voimasta

Valo on totta, varjo häilyvää. – Taina, 2010

Valo on elinvoimaa, toivoa ja uskoa. Valo on olemassa kaiken aikaa, se on voittamaton ja ikuinen energia. Varjot ja pimeys tulevat esiin vain silloin, kun jokin tulee valon eteen varjostamaan ja sen vuoksi varjot häilähtelevät ja pakenevat lopulta valoa. Pimeys ei ole kestävä voima, siinä ei ole elämää. Varjot vääristävät kaiken yli- tai alimittaisiksi, varjojen langettamiin vääristymiin ei voi luottaa. Valo paljastaa aina totuuden kaikessa.

Äitienpäiväkukka pojaltani

Jos jaat mietelauseeni, linkitä blogiini, kiitos.

Kategoria(t): Digitaaliset piirrokset

Antiikkikauppa

Photoshop piirros raumalaisesta kaupasta.

Digitaalinen piirros 2018

Tämä oli haastava piirtää, koska rakennuksessa on paljon yksityiskohtia, valoja ja varjoja, perspektiiviä. Joissakin pitkissä suorissa linjoissa oli pakko käyttää Photoshopin viivatyökalua apuna, vaikka en mielellään sitä piirroksissa käytä.

Kauppa oli jo kiinni lauantaisena iltapäivänä, kun otin siitä mallikuvan vuonna 2018.

Kategoria(t): Itsetehdyt kirjat

Ensimmäinen historiaa käsittelevä kirjaseni

Tätä olen odottanut kaksi viikkoa jännityksellä. Tänään se tipahti postiluukusta ryminällä ja aiheutti sellaista iloa, jota en ole kokenut aikoihin. Siis iloa, joka liittyy harrastuksiini. Totta se näköjään on, että kun näkee tavallista enemmän vaivaa jonkin asian eteen, sen valmistuminen tuottaa enemmän iloa kuin helpolla tehty askare.

Tein tätä kirjasta vähitellen noin vuoden ajan. Keräsin tietoa historiallisista henkilöistä useista eri kirjoista ja netistä. Tiedon kerääminen ei ollut helppoa, sillä netissä ja jopa joissakin kirjoissa oli väärää tietoa henkilöistä. Nimiä ja kuvia oli yhdistetty vääriin henkilöihin, varsinkin netissä. Useissa lähteissä kirjoittajat olivat lisänneet omiaan, kuvitelleet oman elämänkatsomuksensa perusteella, kuinka satoja vuosia sitten eläneet ihmiset tunsivat, toimivat ja ajattelivat. Tai sitten vääriin tietoihin oli syynä vain riittämätön taustatutkimus. Se on epäoikeudenmukaista, sillä vaikka ihminen olisi elänyt kauan sitten, hänen mainettaan ei saa vääristää tahallisesti. Historialliset henkilöt eivät ole fiktiivisiä hahmoja, vaan todellisia ihmisiä, joiden elämäntarinaa tulisi kertoa vain faktoihin perustuen. On tärkeää säilyttää oikeaa tietoa, sillä historia kiinnostaa ihmisiä aina ja jälkipolvilla on oikeus tietää totuus sekä hyvässä että pahassa. Tavat olivat ennen erilaiset kuin nykyisin, joten emme voi samaistaa ihmisten silloisia tekoja tämän päivän elämäntapoihin. He toimivat oman maailmansa tapojen mukaisesti.

Kirjasessa on noin 70 sivua, se on oikeastaan A4-kokoinen kierrekantinen vihko, mutta sisältö näyttää kirjan sisällöltä. Painojälki on siistiä ja teksti on isompaa, kuin miltä se Solentron kirjanteko-ohjelman editorissa näytti. Suurin osa kuvista on toistunut kirjassa melko hyvin, vaikka kannen kuva on vähän tummempi kuin alunperin. Osa kuvista on epätarkkoja, mutta se on vain kuvien resoluution vika. Solentro painaa kirjat Ruotsissa, Malmössä. Tilauksesta kesti kaksi viikkoa saada kirja kotiin. Ohjelma ei kadottanut tekstejä tai kuvia, vaikka tein kirjaa vuoden ajan, enkä kirjautunut sisään joka päivä. Ohjelmaa ei tarvinnut ladata omalle koneelle, vaan se toimii netissä.

Kirjasen nimi on ”Sydänkäpy, paimenuinen”. Nuo ovat vanhan ajan hellittelynimiä, ensimmäistä käytti Kustaa Vaasa vaimostaan. Kirjan henkilöt ovat 1500 – 1600 – luvulla eläneet Vaasan suvun jäsenet ja heidän perheensä. Vaikka kirjanen sisältää vain faktaa, se ei ole mielestäni tylsää luettavaa, sillä Vaasan suvussa sattui ja tapahtui, sekä rakkautta että vihaa, sairautta ja kuolemaa. Ajat olivat silloin kovat, kulkutaudit surmasivat paljon lapsia jo pieninä. Rangaistukset olivat raakoja ja valtataistelut käytiin sukulaisten kesken. Rakkaus oli kuitenkin selvästi läsnä ja erikoisin rakkaustarina tapahtui Erik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären välillä. Erik nosti Kaarinan valtaistuimelle, vaikka Kaarina oli vain vanginvartijan orpotyttö ja hovineiti.

Liuksialan kartano, jossa Kaarina asui Erikin kuoleman jälkeen, sijaitsee Kangasalla. Kartano on yksityisomistuksessa Meurmanin suvulla, siellä ei voi vierailla. Muistelisin, että joskus aiemmin vierailut kartanon mailla olivat mahdollisia, mutta kartanon isäntäväki huolestui ulkomaalaisten vierailuista, sillä he olisivat saattaneet tuoda mukanaan vierasperäisiä tauteja karjaeläimille. Kartanoon johtaa vanha pitkä koivukuja ja sitä ympäröi niityt ja pellot. Kartanon mailta löytyi kultainen, etanan muotoinen hajusterasia pellosta. Mullan alla se oli viettänyt noin 300 vuotta, ennenkuin kartanon aiempi omistaja sen löysi, jopa melko hyväkuntoisena. Oletetaan, että se kuului Kaarina Maununtyttärelle, sillä se on aikanaan ollut kallis koru.

Kirjoitin tiedot kirjaan suunnilleen aikajärjestyksessä, mutta en kirjoittanut sitä varsinaisesti tarinan muotoon. Kuitenkin siitä voi saada tarinan tapaisen johdonmukaisen käsityksen ihmisten elämästä. Lähinnä sisältöä voisi sanoa keskiajan ihmisten ’esittelyksi’. Ihmisten luonteet nousevat esille historiallisista tiedoista, kun muistaa todellakin seuloa ne oikeat tiedot ihmisistä, eikä tukeudu vain jälkipolvien olettamuksiin. Oikeat tiedot löytyvät eri lähteiden tietoja vertailemalla. Olen ymmärtänyt, että ’oikeatkin’ historialliset kirjat on tehty keräämällä tietoja sieltä täältä, muista kirjoista ja aikakauden tilikirjoista, sekä kirjeistä. En ole päässyt tutkimaan alkuperäisiä dokumentteja, kuten tilikirjoja, ne sijaitsevat Ruotsissa. Sain kuitenkin tallennettua olennaisimmat asiat yksiin kansiin, joka auttaa hahmottamaan tapahtumat ja ihmiset johdonmukaisesti.

Kaarina Maununtyttärestä on kirjoitettu ajan saatossa muutama romaani, uusin niistä taitaa olla Carita Forsgrenin kirjoittama Kolmen kuun kuningatar, 2009. Se on kyllä elävästi kirjoitettu romaani, mutta siinäkin on käytetty ilmeisesti mielikuvitusta lisänä, koska historiantiedoista ei löydy tietoa kaikista kirjan tapahtumista. Kirjassa esim. Kaarinalle tehdään intiimiä väkivaltaa, mille ei ole ilmeisesti historiallista pohjaa.

Toisessa, historian kirjassa, Kaarinasta kirjoitetaan, että hänellä olisi ollut leskeysaikanaan rakastajia, sekin on vain olettamus perustuen siihen, että hänen on mainittu olleen kaunis. En pidä sitä todennäköisenä, koska hän eli kartanossa, jossa jatkuvasti liikkui ja eli paljon kartanon työntekijöitä. Jos hänellä olisi ollut lemmitty, siitä olisi jäänyt kansan perimätietoon kertomuksia. En pidä myöskään todennäköisenä, että tavallinen talonpoika olisi uskaltanut lähestyä ihan helposti ruotsalaista leskikuningatarta ja hän eli kaukana Ruotsin hovista, Suomen maaseudulla. Kartanon hallinnointi yksin naisena on ollut todellakin ahkeraa työtä, vaikka apua onkin saanut talon työntekijöiltä. Kaarle, Erikin veli, antoi Kaarinalle kirjeessä tunnustuksen, että hän hoiti kartanoa hyvin ja menestyksellä. Romansseille ei siis ehkä ollut edes aikaa. Hän oli myös tyttärensä Sigrid Vaasan yksinhuoltaja ja Sigridin ollessa aikuinen, Kaarina vieraili usein tyttärensä kartanossa. Kaikesta yhteenvetona voi tehdä sen päätelmän, että Kaarina eli yksin leskenä loppuun asti, aivan kuten historian tiedot kertovat.

Kolmas ilmasta temmattu olettamus on se, että Kaarinalla olisi ollut suhde Jaakko Ilkkaan, koska Liuksialan kartanoa ei poltettu kuten muita kartanoita Nuijasodan aikana. Hyvin todennäköinen syy kartanon säästymiseen on se, että Kaarina Maununtytär oli syntyperältään talonpoikaissukua, hän ymmärsi tavallista kansaa paremmin kuin koppavat kultalusikka suussa syntyneet aateliset. Kuningatar-aikanaan Ruotsissa Kaarina oli hyvin antelias, hän lahjoitti mm. taloja, kallista suolaa ja rahaa palkinnoiksi. Johdonmukaista on ajatella, että hän ehkä myös leskenä teki hyviä tekoja ihmisten hyväksi Suomessa, mikä on ollut todennäköinen syy säästää kartano. Hän oli myös tunnetusti harras kristitty ja tiettävästi lahjoitti kirkolle tarve-esineitä. Kaarinaa nimitettiin aikanaan ’Hyväksi Rouvaksi’, mikä kertoo paljon.

Neljäs nykyajan ihmisten oma arvailu liittyy Kaarinan nousuun kuningattareksi. On esitetty oletuksia, että hän olisi ollut pyrkyri joka käytti hyväkseen kuninkaan sairautta päästäkseen valtaistuimelle. Sekään ei ole faktoihin perustuvaa tietoa. Kaarina Maununtytär oli 14 vuotias lapsi, kun kuningas otti hänet frillakseen (= rakastajatar, tyttöystävä, avopuoliso). Hänen isänsä Mån (Maunu) toimi kuninkaan henkivartiostossa ja vanginvartijana. Historian tiedot eivät kerro, milloin Kaarinan vanhemmat kuolivat, joten hän saattoi olla silloin jo orpo, koska hovin tilikirjoissa ei näy lahjoituksia tai kestityksiä hänen vanhemmilleen. Siinä tapauksessa hänellä ei olisi ollut isää puolustamassa häntä. Uskoisin, että Kaarina tytöllä ei ollut juurikaan vaihtoehtoa kieltäytyä frillan asemasta. Kuningas saattoi laittomasti surmauttaa ihmisiä, joiden hän tulkitsi toimivan itseään vastaan. Kuningas Erik XIV surmautti salaa mm. vänrikki Maksimilianin ilman syytä, juuri ennen kuin häntä oltiin lähettämässä everstinä Norjaan. Maksimilianilla oli jonkinlainen tuttavuus Kaarinan kanssa, lähemmästä suhteesta ei ole jäänyt perimätietoa. Tiesikö Kaarina tyttö vielä silloin, että Erik surmautti Maksimilianin, siitä ei ole jäänyt historian tietoa. Perimätieto kertoo, että Kaarina oli ujo ja auttavainen. Koko hänen profiiliaan kun tarkastelee todellisten tietojen valossa, ei voi uskoa, että hän olisi ollut kylmä pyrkyri. Kuningas Erik XIV teki itse päätökset ottaa Kaarina frillaksi, avioitua hänen kanssaan ja nostaa hänet kuningattareksi, koska Kaarina synnytti hänelle pojan.

Kaarina Maununtytär joutui myös elinaikanaan väärien huhujen kohteeksi. Kaarina keitti yrteistä rauhoittavaa juomaa Erikille, joka kärsi vainoharhoista. Hänen rauhallinen äidillisyytensä rauhoitti tunnetusti kuninkaan levottomuutta. Tästä syntyi pahantahtoista kuiskuttelua hovissa, että Kaarina suorittaisi taikoja kuninkaan pään menoksi. Tällaiset vainot olivat siihen aikaan yleisiä, ihmisiä syytettiin joko taikuudesta tai noituudesta. Noituus oli negatiivista kiroamista esimerkiksi riidan yhteydessä, taikuus oli positiiviseen ratkaisuun pyrkivää taikakalujen käyttöä, esimerkiksi karjan hyvinvoinnin edistämiseksi. Noituudesta teloitettiin enemmän miehiä, taikuudesta syytettiin myös naisia. Ehkä nykyajan väärät olettamukset Kaarinan pyrkyryydestä perustuvat näihin hänen aikansa luuloihin ja vainoihin.

Kirjan kannessa on kuva maalauksesta, jossa nuori Kaarina lohduttaa sairasta Erik kuningasta ja katsoo taivaalle, ilmeisesti rukoillen apua. Tein tämän kirjasen vain itselleni ja perheelleni, vaikka Solentrolla on mahdollisuus myös julkaista omia teoksia.

Copyright © Taina