Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Aamulla klo 5:30

Aurinko nousi tänään täällä Tampereella klo 04:57. Kävin pienellä metsälenkillä viiden jälkeen ja vihreää näkyi jo heinätuppoina. Lintujen aamukonsertti oli mahtava. Mielestäni kuulin myös satakielen kaunista laulua ja ’varoitusääniä’. Ehkä varoitteli muita lintuja minusta. Satakieli tekee pesänsä maahan, sen ääni voi olla jopa 100 desibeliä. Aamuisin näkyy usein myös rusakoita, mutta niitä ei ehdi kuvata, kun ne loikkivat karkuun niin vauhdilla.

Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Sateisen päivän kuvia Tampereelta

Kesäsade on minusta tunnelmallinen. Luonto tuoksuu silloin raikkaalle ja kasvit näyttävät virkistyvän sateesta. Sade kuuluu kesään yhtälailla kuin auringonpaistekin. Tiedän ihmisiä, jotka nauttivat myös ukonilmasta ja kerääntyvät sitä ihailemaan parvekkeille ja terasseille. Heille se on yhtäkuin luonnon oma ilotulitus. Otin kesäkuussa 2017 näitä kännykkäkuvia sateen jälkeen. Järvikuva on vuodelta 2018. Kaikki tämä ihana vihreys on vielä edessäpäin tänä kesänä. Sitä odotellessa.

Vuoreksen keskuspuisto 2017, Tampere
Raidallinen kivi
Vuoreksen keskuspuisto 2017 Tampere
Särkijärvi vuonna 2018, Tampere
Kategoria(t): Tunnelmakuvia kesä

Ruusuja ja kartanon kummituksia

Minulla on tapana käydä ainakin kerran kesässä heinäkuussa Tampereen Hatanpään arboretumissa, jota nimitän mieluummin ’ruusutarhaksi’. Ruusutarha sijaitsee Pyhäjärven rannalla, siellä risteilee kävelypolkuja ja viheriöi nurmikenttiä, joissa ihmiset viettävät rennosti kauniita kesäpäiviä. Alueella on myös Hatanpään kartano, jossa ennen oli nukkemuseo, nyt ainakin kahvila. Toinen pienempi kahvila alueelta löytyy myös, jossa on katettu terassi.

Yleensä vanhoihin kartanoihin liitetään kummitustarinoita, eikä Hatanpään kartano ole siinä asiassa poikkeus. On kerrottu, että kartanon yläkerroksista kuuluu aavemaisia askelia ja pianonsoittoa. Puistossa on nähty aavemainen ratsumies ja vaalea-asuinen nainen, joka itkee Turkin sodassa kuollutta sulhastaan. Alueella on nähty vaeltelevan tummanharmaaseen pukuun pukeutunut apea mies, jonka arvellaan olevan toinen kartanossa 1900-luvun alussa asuneista veljeksistä. Tarinaan liittyy pankinjohtaja Nils, joka kavalsi vuosikymmenten ajan pankkinsa rahoja, kunnes jäi kiinni ja joutui kuritushuoneelle. Kartanonherra Fedi Idman oli taannut veljensä lainoja ja menetti omaisuutensa.

En ole itse nähnyt kummituksia alueella, mutta nuo mysteeriset tarinat sopivat vanhojen jykevärunkoisten puiden katveeseen, jotka langettavat pitkiä varjoja nurmelle kartanon ympärillä. Ruusut ojentelevat onneksi terälehtiään sivummalla, aurinkoisen nurmialueen ympärillä, eivätkä häiriinny vanhoista varjoisista tarinoista.

Ainakin yksi jäätelö täytyy kerran kesässä syödä ruusutarhan penkillä ja katsella järven laineiden kimallusta ja järvellä lipuvia kanootteja. Tänä vuonna se saattaa jäädä väliin, mutta ainakin menneiden kesien ruusujen kuvia voi katsella. Jotkut ruusut ovat olleet kuvanottohetkellä kukintansa loppuvaiheessa, mutta mielestäni ne ovat kauniita silti, terälehdet apposen auki ne muistuttavat tanssijan heilahtavaa hameenhelmaa. Ei ihme, että ruusuja sanotaan kukkien kuningattariksi, ovathan niiden värit ja tuoksut hienostuneita ja terälehtien silkkinen tai samettinen pehmeys on vailla vertaa. Suuret puutarharuusut ovat näyttävämpiä kuin leikkoruusut maljakossa. Joidenkin ruusujen varsien korkeus voi olla reilusti yli metrin.

Ruusuja ei saa poimia arboretumista, sillä ne kuuluvat kaikkien ihailtaviksi. Yleensä kyllä lukuisat ampiaiset pitävät huolen niiden vartioinnista. Kuvissa on myös kartano, valkoinen pikkukahvila ja punainen puurakennus arboretumin alueella.

Hatanpään ruusutarhan ruusuja 2015 – 2019 © Taina